Lahti Energia tukee Suomen ykkössuunnistajan menestyksekästä uraa lajin kansainvälisessä kärjessä. Blogissaan Minna Kauppi kertoo huippu-urheilijan arjestaan ja valmistautumisestaan tulevaan kisakauteen.  Harjoitusten ohella energinen urheilija ehtii myös opiskella. Hyppää kyytiin ja seuraa Minnan vauhdikasta juoksua maailmankartalle!

Voittajan on helppo hymyillä

Lisätty 24.08.2010

MM-kisat Trondheimissa ei mennyt yli odotusten vaan sehän oli ihan tarkoitus, että juoksen kultaa ja vieläpä mahdollisimman paljon. Pari viikkoa ennen kisoja oli nimittäin niin hyvä vire niin koivissa kuin kaalissakin, että jonkun kokoinen metallisaalis oli ihan väistämätön kohtalo. Mutta helppohan sitä on nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mitaleilta nimittäin.

Trondheimin keskustassa järjestetyssä kaupunkisprintistä tuli nimittäin heti se inhottava neljäs sija eikä mitali ollut edes kovin lähellä, koska 20 sekuntia on sprintissä jo kohtalaisen iso ero. Vielä ei kuitenkaan harmittanut hirveästi, koska sprintin jälkeen alkoivat onneksi omimmat matkani metsien siimeksessä. Pelko astui kehiin vasta, kun seuraavana päivänä huomasin flunssapeikon iskeneen. Pieni lämpö ja nuha vievät aina voimia eikä kipeänä olo ainakaan nosta itseluottamusta, jota tarvitaan erityisesti silloin, kun halutaan onnistua sillä oikealla hetkellä. Onneksi pystyin silti juoksemaan pitkän- ja keskimatkan karsintakisat rennosti eikä olo mennyt niistä huonommaksi.

Pitkän matkan finaaliin lähdettäessä tiesin, että ihan parasta lyöntiä ei tulisi olemaan päällä, mutta loppujen lopuksi mitalikamppailu kariutui hölmöihin reittivalintoihini. Pitkän matkan erityispiirteenähän on juuri pitkät rastivälit, joille tulee katsoa kunnolla ja rauhassa oikeat ja nopeimmat reitit, koska suora reitti ei läheskään aina ole nopein lipulta toiselle. Vitossijan jälkeen alkoi kukitusseremoniassa tulla sitten jo sellainen nälkä ja kiukku päälle, että keskimatkalla minua oli jo vaikea pidätellä. Halusin näyttää muille ja ennenkaikkea itselleni, mistä tämä tyttö on tehty. Loistosuorituksella ja kovalla tahdolla runttasin itseni korkeimmalle korokkeelle ja olin niiiiiiiiiin tyytyväinen. Kun mitalitulppa oli saatu irrotettua, ei sitten viestissäkään ollut vaikeuksia kiidättää loppukirikamppailussa Suomen neitoja korkeimmalle korokkeelle. 

Nyt olen hyvin tyytyväinen ja pidän itseäni onnekkaana. Se oli nimittäin aika pienestä kiinni, että kisat eivät menneet sairasvuoteella makoiluksi. Syksy jatkuu nyt kotosalla parin viikon lomalla. Olen ajatellut urheilla juuri sen verran kuin tuntuu kivalta ja hyvältä ja puuhastella kaikkea mukavaa, kun kesäkin tuntuu vielä jatkuvan. MM-mitalien loisteessa on hyvä hymyillä koko loppuvuosi ainakin!

Mitaliterveisin,
Minna Kauppi

Kesä kiireestä kantapäähän

Lisätty 14.06.2010

Kevät vaan räjähti käsiin. Lehdet hyppäsivät silmille ja kukat niityille, vaikka itse odotin vielä hiirenkorvia ja leskenlehtiä. Ja yhtäkkiä onkin jo kesä. Ensimmäiset arvokisat ovat ohi eikä niistä juuri jäänyt kerrottavaa seuraaville sukupolville. EM-kisoista tuli siis yksi hikinen hopea, joka sekin maistui hieman lampaan sonnalle siksi, että ensinnäkin voitto lipui sormien välistä viimeisessä kiemurtelussa ja siksi, että päkäpässit hieman hidastuttivat vauhtiani peltopätkällä. Muilla matkoilla tuli sitten eksyttyä ihan muuten vaan eikä kroppakaan ollut oikein tikissä.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymykiä, sanoisi perussuomalainen, mutta meikäläinenpä ajattelikin ottaa tästä ihan uuden aloituksen ja nostaa leuan ylös ja puskea rinta rottingilla kohti isoja voittoja. Alunperinkään ei nimittäin ollut tarkoitus EM-kisoissa olla parhaimmillaan, vaikka eipä tuo menestys tietysti huonolle olisi maistunut. Mutta kun nyt ei ole vielä maha makiaa täynnä, on aikamoisen kurniva mitalinnälkä MM-kisoja ajatellen. Nyt vaan pitää ottaa järki käteen ja tehdä asioita mahdollisimman oikein ja miettiä, miten saisi junan raiteilleen ja puksuttamaan oikein totisen kovaa.

Muutamia tärkeitä etappeja on edessä vielä ennen elokuuta. Pohjoismaalainen Nordic O-tour kisataan Tuusulassa, Tukholman Gamla Stanilla ja Oslossa seuraavien parin viikon aikana, ja siinä välissäkin juhlitaan tietysti kesän suurimmilla urheilufestareilla eli Jukolan viestissä Hyvinkäällä. Jukola on tietysti kesän ehdoton hitti, mutta NORTin juoksen kokonaan vain, jos kaikki on mallillaan ja liput löytyvät kuin itsestään. Toisena vaihtoehtona houkuttelee nimittäin pakomatka Lappiin ja tuntureille, mistä varmasti saisi hyviä eväitä myös MM-tantereelle.

Mutta nyt on kiire. Nimittäin, jos kevät keikkuen meni ja kesäkin on juuri nyt, niin tässähän on kamala kiire. Nautiskelemaan auringosta, grillailusta, uinnista, jäätelöstä, uusista perunoista, sillistä, mansikoista ja löhöilystä. Ja sitten ei olekaan enää mihinkään kiire vaan voi ihanan rauhassa katsoa, kun ongen koho liplattelee veden pinnalla ja mato kiemurtelee kutsuvasti odottaen hauenleukaa. Ja vaikka tulisikin vaan särki tai salakka, niin yhtä hieno hetki se on aina, kun huomaa, että nyt nappasi. Nyt siis uutta matoa koukkuun ja kalastamaan kultakaloja!

Kesäterveisin,
Minna Kauppi

Varmat keväänmerkit

Lisätty 19.04.2010

Vielä muutama viikko sitten metsän puolelle eksynyt suunnistaja sai yrittää keksiä keinoja, millä voisi kieriä hangen pinnalla eteenpäin, että ei tarvisi leukaperiä myöten rippiä itseään eteenpäin. Sen jälkeen pallo sitten pyörähtelikin vähän nopeammin akselinsa ympäri ja niin epätodelliselta kuin se tuntuukin, jo ennen vappua saattaa nousta se ensimmäinen leskenlehtikin. Ihana pieni keltainen keväänmerkki.

Itse vietin pahimman loskasään Bulgariassa nautiskelemassa tammimetsien lehtisyleilystä. Samalla myös erinäiset ruusuliaanit ja piikkipuut syleilivät talven aikana parantunutta ihoparkaa vähän kovemmilla otteilla. Nyt löytyy taas mustelmaa ja raatelun jälkiä, ihan niin kuin keväällä pitääkin. Bulgariassa pääsin myös ihmettelemään, miten erilaista elämää EU:n sisälläkin vielä vietetään. Aasit vetelivät puukärryissään koteihin lämmikettä ja possut, vuohet ja hevosetkin kirmasivat vapaana pitkin maita ja mantuja. Siinä oli vähän rasteilla välillä ihmettelemistä, kun possuperhe röhki samaan suuntaan!

Täällä kotimaassa rupean nyt sitten pikkuhiljaa vähentämään liiallista määräharjoittelua ja hakemaan kovuutta ihan kisojenkin kautta. Määräharjoittelu jää muutenkin nyt vähemmälle, koska olen vihdoin tekemässä pois opetusharjoittelujani ja vietän seuraavien viikkojen aikana mukavasti aikaa myös koulunpenkillä. Noh, vaihtelu virkistää ja jääpähän ainakin ne turhat lenkit tekemättä ja voin keskittyä vain olennaisiin ja kehittäviin asioihin, ettei kansankynttilää tule poltettua molemmista päistä.

Opiskelujen ja treenien seassa kevään merkit sen kuin lisääntyvät. Samalla kun joutsenparvet kerääntyvät ensimmäisille sulille pelloille, me suunnistajatkin rupeamme tekemään samalla tavalla. Meillähän ne kisakeskuksetkin yleensä sijaitsevat luonnon helmassa. Kun talvikausi on mennyt pitkästä aikaa ilman suurempia vammoja ja haavereita, on oikeastaan tosi helppoa startata ensimmäisiin karkeloihin. Toisaalta joka vuosi ensimmäisissä kisoissa tuntuu samanlainen kutina ja tutina, kun ei oikein vielä tiedä, miten kovaa sitä pitikään juosta, että pysyy vielä kartalla. Onhan sitä tietysti ulkomaanleireillä tehty kisavauhtisia treenejä ja pientä skabaa otettu tuon tuosta vain itseäänkin vastaan, mutta se on silti hieman eriasia, kun se starttipiippi kuuluu, varsinkin pitkän ja lumisen talven jälkeen. Energiaakin tuntuu tulevan tekemiseen ihan toisella lailla, kun aurinko hohottaa eikä vain enää heitä pikahymyjä kuusikon takaa.

Nautitaan pienistä ja suurista kevään merkeistä!

Terveisin,
Minna Kauppi