Eräs Anniina Nurmen omista rakkaista vaatteista on hänen äitinsä vanha pitkä talvitakki 1970-luvulta. Juuri tällä hetkellä Nurmi ei sitä käytä, mutta ei hän halua siitä luopuakaan. Se on niin kestävä ja laadukas, että siitä riittää varmasti iloa myöhemmin ja ehkä jälkipolvillekin.
– Olisi hienoa, jos vaatteisiin aina muodostuisi yhtä vahva tunneside. Silloin niistä haluaisi pitää kiinni sekä huoltaa ja korjata niitä. Monesti vaate nähdään pelkkänä kertakulutushyödykkeenä, Nurmi pohtii.
Suurimmaksi ongelmaksi Nurmi näkee sen, että ostamme halvalla vaatteita liikaa ja yli omien tarpeiden. Aina ei mietitä tarpeeksi, tarvitseeko vaatekappaletta oikeasti ja onko se itselle sekä malliltaan että tyyliltään juuri se oikea.
– Shoppailu nähdään ajanvietteenä, ja usein vaatteessa ostetaan jotain muuta kuin materiaalia, kuten iloa huonoon päivään. En tarkoita, etteikö vaatteista saisi iloita ja panostaa tyyliin. Omaa tyyliään voi ilmentää muutenkin kuin koko ajan ostamalla uutta.
Vastuullisesta tuotteesta voidaan Nurmen mukaan puhua vasta, kun vastuullisuus käsittää sekä tuotteen ekologisuuden että eettisyyden koko sen elinkaaren osalta.
Sekä materiaalin että itse vaatteen valmistuksen tulee olla ekologista niin ompelun, värjäyksen kuin viimeistelynkin osalta. Vaatteen pitää olla myös kierrätettävä. Materiaalin tuotannossa kunnioitetaan ihmis- ja eläinoikeuksia ja vaatteen tuotannossa ihmisoikeuksia.
– Vaikka tuote olisi ekologisesti kestävää materiaalia, ei voi puhua vastuullisesta tuotteesta, jos ei ole tietoa, missä oloissa se on valmistettu. Mutta se on toki parempi valinta ja askel oikeaan suuntaan, Nurmi sanoo.
Nurmi toivoo, että tulevaisuudessa asiat olisivat niin hyvin, että voitaisiin puhua pelkästään vaatteista eikä vastuullisuutta tarvitsisi edes mainita.
– Paljon siihen on vielä matkaa, mutta tilanne on parempi kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt vastuullisuudesta on paljon enemmän tietoa ja siitä puhutaan. Isommat yrityksetkin jo kiinnittävät asiaan huomiota. Myös vastuullisia vaatemerkkejä on tullut lisää.
Osassa isojen vaatemerkkien mallistoja käytetään esimerkiksi luomupuuvillaa. Nurmen mielestä se on taas askel hyvään suuntaan, mutta hän peräänkuuluttaa yrityksiltä paljon laajempia vastuullisuustoimia. Nykyiset teot jäävät liian usein viherpesun asteelle.
– Luomupuuvillan kasvatuksessa ei ole käytetty torjunta-aineita, jotka haittaavat viljelijää, kuluttajaa ja luontoa. Mutta puuvilla ylipäätään on ongelmallinen tuote, koska se tarvitsee kasvaakseen erinomaisen maaperän ja valtavasti vettä.
Kirpputorit ovat todella suosittuja. Nurmi ei näe tätä kuitenkaan aivan ongelmattomana. Jos vie kirpputorille tai lahjoittaa hyväntekeväisyysboksiin valtavia kasoja rytkyjä siksi, että saa ostaa taas itselleen uutta tilalle, itse ongelma ei häviä mihinkään.
– Ei huonolaatuisia halvalla tehtyä vaatetta välttämättä osta kirpputorilta kukaan. Silti se vaate ei tältä pallolta mihinkään häviä, Nurmi muistuttaa.
Hänen mielestään vastuu kestämättömästä tilanteesta ei ole pelkästään kuluttajalla vaan myös yrityksillä ja päättäjillä.
Nurmi uskoo, että erilaiset vaatteen vuokraustavat yleistyvät myös Suomessa. Näin vaate saa pidemmän elinkaaren ja yrittäjä uudenlaista liiketoimintaa. Ulkomailla on hyviä esimerkkejä vuokrauspalveluista, kuten kuukausivuokralla vaatesettejä lapsille vuokraavista yrityksistä.
– Se antaa vapauden nauttia vaatteesta, eikä tarvitse sitten murehtia sen varastoimisesta ja myymisestä.
Teksti: Maija Joutjärvi
Kuvat: Suvi Kesäläinen