Kaukolämmön matkassa

Oletko koskaan miettinyt, mistä lämpö tulee kotiisi? Selvitimme, mitä voimalaitoksella ja kaukolämpöputkissa todella tapahtuu. Hyppää mukaan kaukolämmön matkaan!

Kirpeä syystuuli puhaltaa Orimattilan Kuivannolla. Hiekkatien vieressä kuusimetsä seisoo vakaana, kun taas viereiseltä aukealta kuuluu rymisevää ääntä. Olemme Metsä Groupin päätehakkuutyömaalla, josta on jo viety kuusitukit sahattaviksi ja sorvattaviksi sekä kuusikuidut paperin raaka-aineeksi.

Jäljelle on jäänyt iso kasa oksia ja latvuksia, joista Hakevuoren hakkurinkuljettaja Pietu Taavitsainen tekee metsätähdehaketta, Kymijärvi III -biolämpölaitoksen polttoainetta.

– Metsätähde on peitetty jo alkukesästä kuivumaan tienvarteen. Nyt (syyskuun lopulla) kasa haketetaan kuorma-autoihin, jotka kuljettavat polttoaineen suoraan voimalaitokselle. Kuormaan mahtuu haketta noin 74 irtokuutiollista, Hakevuoren logistiikkaesimies Heikki Pellikka kertoo hakkurin ryskiessä taustalla.

Kiertotaloutta parhaimmillaan

Oksat ja latvukset ovat metsäteollisuuden ylijäämää, joka ei kelpaa jatkojalostukseen. Ilman Lahti Energian energiantuotantoa se jäisi hyödyntämättä. Samanlaisia metsäteollisuuden hakkuita on käynnissä lähiseuduilla useita.

– Lahti sijaitsee metsien keskellä, joten läheltä on helppo löytää polttoainetta. Tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan, Lahti Energian polttoainepäällikkö Sakari Salonen kuvailee.

Metsä Groupin lisäksi Lahti Energialla on neljä muuta suurta kumppania, jotka huolehtivat polttoaineen keruun, kuivatuksen, haketuksen ja kuljetuksen aina voimalaitokselle saakka. Hakevuori on yksi esimerkki kumppanin aliurakoitsijasta.

Laaduntarkkailun läpi laitokselle

Liikennevalo vaihtuu vihreäksi, ja rekka saa luvan huristaa sisään voimalaitosalueelle. Polttoaineenvastaanotossa tiedetään jo, mitä rekka tuo tullessaan – sen on kertonut näytöllä vilautettu polttoainekortti.  Silti hakkeen laatu tutkitaan tarkoin.

– Kuormasta otetaan kuusi näytettä, joiden kosteus tutkitaan joka kerta. Lisäksi polttoaineen lämpöarvo, tuhkan määrä sekä esimerkiksi kloori- ja fosforipitoisuudet tutkitaan säännöllisesti. Hyvä polttoaine on tasalaatuista, eikä se sisällä epäpuhtauksia, Lahti Energian Kymijärvi III -projektipäällikkö Esa Tepponen luettelee.

Seuraavaksi maan alla sijaitseva luukku avataan ja kuorma kaadetaan sen sisään. Tiiviiksi pakkautunut hake kallistuu ensin hitaasti ja pöllähtää lopulta laiskasti alas. Keltainen valo alkaa vilkkua ja vinkua pistävästi vastaanotossa. Se on merkki siitä, että polttoaine lähtee kohti voimalaitosta kuljetinta pitkin.

Kuljettimista siiloihin ja kattilaan

Kuljetin on pitkä, katettu silta, jonka hihnaa pitkin polttoaine kulkee voimalaitoksen sisään. Hihna vie haketta ylös yli 20 metrin korkeuteen niin nopeasti, etten perässä meinaa pysyä. Metsän tuoksu täyttää keuhkot, kun kuljen jyrkkää kuljetinta ylös. Huipulla telat loksauttavat hakkeen alas varastosiiloon.

Kymijärvi III:lla on kaksi siiloa, jotka ovat 26-metrin korkuisia ja joihin mahtuu huikeat 13 000 kuutiota polttoainetta. Ne kuitenkin hupenevat nopeasti. Varastosiilossa polttoainetta säilytetään vain muutama päivä, ja päiväsiilo tyhjenee puolestaan jo parissa tunnissa. Päiväsiilon huipulla lämpö tuntuu jo selvästi. Se onkin viimeinen etappi ennen valtavaa kattilaa.

– Uudella laitoksella on kiertoleijupetikattila, jonka nimi tulee sisällä kiertävästä hiekasta. Biopolttoaine sekoittuu kattilassa 850-asteiseen hiekkaan, mikä takaa tasaisen palamisen, Tepponen kertoo.

Suuntaamme portaita pitkin kohti kattilaa. Sitä on vaikea erottaa, sillä laitoksen sisällä tuntuu olevan loputon määrä putkistoja, laitteistoja, portaita ja kerroksia. Kuulen pauhua ja särinää – lämmöntuotannon ääniä, kun polttoaine putoaa siilosta alas kattilaan ja alkaa palaa. Pian kerrospukeutujalle tulee suorastaan kuuma. Mihin tämä kaikki lämpö oikein menee? Oikea vastaus on veteen.

– Kattila kuumentaa veden korkeapaineiseksi, 540-asteiseksi vesihöyryksi, jota syntyy 200 tonnia tunnissa. Voimalaitos keittää siis vettä kattilassa, kuten kuka tahansa kotona ruokaa laittaessa. Höyryn sisältämä lämpö kuumentaa kaukolämpöveden, Tepponen lisää.

Korvia huumaava meteli täyttää pian pään, kun seuraamme höyryn kulkua kaukolämmönvaihtimelle, joka siirtää lämmön höyrystä veteen. Vaihtimen alla kulkee suuri kaukolämmön runkoputki, josta kuuma vesi sukeltaa Lahden kaukolämpöverkkoon.

Piilossa putkia pitkin kotiin

Kaupungin alla näkymättömissä, noin metrin syvyydessä kulkee 700 kilometrin laajuinen putkiverkosto, jossa virtaa kuumaa vettä. Voimalaitos säätelee veden lämpötilaa ulkoilman mukaan. Kesällä kaukolämpövesi on noin 70-asteista, mutta kovilla pakkasilla lämpötila voidaan nostaa jopa 120-asteeseen. Samalla myös veden virtausnopeus kasvaa.

– Jokaisen kadun alla kulkee kaksi kaukolämpöputkea: yksi meno- ja yksi paluuputki. Kaukolämpöverkon kulkureitti ei juuri päällepäin näy – sen tunnistaa lähinnä vain kaivonkansista ja vanhojen putkilinjojen päällä lumen sulamisesta, Lahti Energian käyttöpäällikkö Jarkko Kovanen kertoo.

Jotta kaukolämpöverkon valtava, 22 000-kuutioinen vesimassa pysyy liikkeellä, puskevat pumppaamot sille matkalla lisää vauhtia. Näin kaukolämpö saavuttaa kaikista kaukaisimmatkin kodit. Virta vie aina Nastolan Uuteenkylään ja Hollolan Salpakankaalle saakka.

– Kaukolämpö yhdistyy lopulta menoputkea pitkin kodin kaukolämpölaitteeseen, jonka lämmönsiirtimen kautta lämpö kulkeutuu kodin omaan vesikiertoon. Se puolestaan lämmittää esimerkiksi pattereita, lattialämmitystä ja myös hanasta tulevaa käyttövettä, Lahti Energian verkostosuunnittelija Kasperi Lehtinen selventää.

Kun kaukolämpövesi saavuttaa lämmitettävän kodin, se on tehnyt tehtävänsä. Vesi jäähtyy ja lähtee paluuputkea pitkin takaisin voimalaitokselle, jossa se lämmitetään uudestaan. Näin kuuman veden jatkuva kierto lämmittää koteja pakkastenkin paukkuessa.

Teksti: Janina Jokimies
Kuvat: Aki Loponen